9.6 10:15
En loytanyt netista vapaata hostellia lauantaiksi Napolista, ja se on yksi viimeisista kaupungeista jossa haluaisin olla ilman varmaa majapaikkaa, joten varasin vasta sunnuntaista alkaen kaksi yota sielta ja otin nykyisessa majapaikassani Roomassa yhden yon lisaa.
Nyt olen aseman lahella olevassa nettipaikassa ja kirjoittelen tata raporttia junan lahtoa odotellen, koska en tieda onko minulla aikaa Napolissa alkaa etsia nettipaikkoja, halpoja ainakaan.
Roomassa tuli sitten oltua 5 yota, eli kaikella todennakoisyydella koko matkan pisin pysahdys. Niin uskomattomalta kuin se ehka kuulostaa, Roomasta loppuivat nahtavyydet ennen aikojaan. Toissapaivana kavelin San Calliston katakombeille, tuollainen kahden tunnin matka yhteen suuntaan (tosimiehet eivat kayta busseja). Matkalla kavelin pitkan matkaa mm. Rooman vanhojen kaupunginmuurien vieressa, jotka nykyaan lahinna palvelevat pulujen pesintapaikkana ja koirien ulkoilutusalueena.
Katakombit ovat Via Appia Antica tiella, ja kartassa alue naytti idylliselta maalaismaisemalta, mutta todellisuudessa Via Appia Antica on nykyaan muurien reunustama pakokaasujen ja autojen tayttama ahdas kaytava joka on taynna autokorjaamoja, joten kavelyreissu ei ollut ihan niin antoisa kuin etukateen toivoin.
Katakombit olivat mielenkiintoiset, 22km maanalaisia kaytavia neljassa tasossa. Opastettu kierros oli vahan lyhyt mielestani, vain vahan yli puoli tuntia. Silti oli hauska nahda 2000 vuotta vanhoja hautoja ja marmoriin kaiverrettuja kyyhkysia ja oliivipuun oksia jne.
Paluumatkalla pysahdyin syomaan croissantteja San Giovanni Laterano (tms) kirkon edessa, ja tappajakoira koitti vieda evaani, mutta koska Cujo-wannabella oli korkeutta vain reilut 20cm yritykseksi se jai.
Illalla hostellissa huoneessa oleva Christina, 22, 1.5 sukupolven korealais-amerikkalainen (hanen ilmaisunsa), on melko paniikissa koska han oli kadottanut pikkuveljensa Alexin, 19, jo viisi tuntia sitten eika han ole vielakaan ilmaantunut hostellille. Tama on hanen (Alexin) ensimmainen ulkomaanmatkansa eika hanella ole karttaa ja han eksyy kotikaupungissaankin jne. Christina sitten pyytaa minua mukaansa katsomaan josko Alex olisi katoamispaikalla, Pyhan Pietarin aukiolla, ja koska minulla ei parempaakaan tekemista ole lahden mukaan. Eipa hanta siella nay, ja kellokin alkaa jo lahestya yhtatoista, joten ei muuta kuin aukiolla paivystavien poliisien luokse ilmoitusta tekemaan. Menemme sitten heidan kanssaan aukion laidalla olevalle poliisiasemalle, ja he ottavat kaikki tuntomerkit jne, ja soittavat hostellille josko han olisi ilmaantunut sinne talla valin, ei ole. Sitten he alkavat soitella sairaaloita lapi ja valittaa tuntomerkkeja lahialueen poliisipiireille jne.
Juuri kun olemme lahdossa, hostellista soitetaan etta Alex on ilmaantunut sinne. Paluumatkan ajan Christina selostaa miten Alex tulee katumaan paivaa jolloin syntyi. Hostellilla Alex ei suostu selostamaan miten han katosi ensinnakin ja miten han onnistui kayttamaan 6 tuntia tunnin kavelymatkaan, ja tunteet kuumenevat niin paljon etta he poistuvat huoneesta jatkamaan valienselvittelyaan ulkona. Hauska kokemus kaikenkaikkiaan :)
Eilen en sitten muuta tehnytkaan kuin kavin Villa Borghesessa kavelylla, mutta siella ei paljon muuta nahtavaa ollut kuin hieno lampi taynna kilpikonnia, joutsenia ja muita lintuja, ja isoja kaloja. Hostellille palattuani pesin pyykit laheisessa pesulassa joka oli huomattavan vaikeaa paikan pitajan puutteellisen englanninkielen taidon takia, ja han luuli ikuisuuden etta olen hakemassa pyykkejani, ja ihmetteli kun minua ei loytynyt lokikirjasta.
Parina viime paivana on ollut paljon aikaa lukea, ja sainkin loppuun Angela's Ashes kirjan, ja satuin loytamaan sen jatko-osan, 'Tis, jota talla hetkella luen.
Taman paivan varmaan vietan Napoliin tutustuen, ja huomisen kaytan paivaretkeen Caprille, ja tiistaina minulla on varaus Firenzeen kahdeksi yoksi, jonka jalkeen ajattelin kayda Jarin luona, jonka jalkeen Venetsiaan, josta Wieniin. Nyt pitaa menna, junan lahto lahestyy.