22.6 18:10
Home sweet home. Tasan viiden viikon matkustelun jälkeen saavuin takaisin kotimaan kamaralle tänään. Outo tunne kun tajuaa pitkästä aikaa mitä ihmiset ympärillä puhuvat...Ensimmäinen raportti muuten joka sisältää ääkkösiä :P
Viimeisen päivän Prahassa vietin kahdessa osassa. Ensin menin yhden Prahan kolmesta metrolinjasta äärimmäiseen länsipäähän, Zilcin tms asemalle, josta oli lyhyt kävelymatka "Praha Shopping Park" nimiseen kompleksiin, joka käytännössä oli kasa valtavia kauppoja. Ikeassa harhailin tunnin verran, ja oli hyvä nähdä ettei ruotsalaisten ylimielisyys ole vain suomalaisia kohtaan, sillä tylysti he tsekissä pyörittivät ruotsinkielisiä videoita joista kukaan ei tajunnut mitään.
Tesco-hypermarket oli seuraava vierailun kohde, ja hypermarket onkin ainoa oikea sana kuvata liikettä. Yhdessä kerroksessa oleva liike myi aivan kaikkea. Ajettavia ruohonleikkureita, kirjoja, vaatteita, urheiluvälineitä, ruokaa (mm. kaksi kappaletta isoja altaita joissa eläviä kaloja), jne jne jne.
Harhailin muissakin alueelta löytyvissä liikkeissä aikani, ja menin takaisin keskustaan. Loppuajan ennen junan lähtöä istuin Karlovy Namin puistossa (tms) lueskellen kirjaani. Juuri ennen junan lähtöä valtava ukkosmyrsky iski, ja painostava helle (varmaan 30 astetta koko tsekissä olon ajan) hellitti hieman. Makuuosasto junassa oli hyvä ostos vaikka olikin kallis, sain nukuttua ihan hyvin vaikka keskellä yötä pitikin passia esitellä (onpa siinäkin nyt leimoja vihdoinkin). Kolmen hengen osasto mutta vain kaksi henkilöä, minä ja intialainen, joka oli muuttanut joskus neuvostoliittoon ja sitten vuonna 1990 tsekkiin jossa hän nykyään edelleen asuu ja on sosiaalityöntekijä. Outoja ihmisiä sitä matkalla tapaa.
Juna pysähtyi kuin pysähtyikin Varsovassa Zachodnia-asemalla, jossa kaupungin bussiterminaali on, vaikka aikataulun mukaan sen ei kai olisi pitänyt, joten minun ei tarvinnut alkaa aamutuimaan selvitellä tietäni keskustasta takaisin Zachodnialle.
Asema vain oli suht valtava labyrintti maanalaisia tunneleita ja maanpäällisiä rakennuksia täysin puutteellisin kyltityksin, joten kesti aikansa ennen kuin löysin oikean paikan mistä tiedustella lippuja Tallinnan bussiin. Eipä minulle sellaista suostuttu myymään, oletan että bussi oli loppuunmyyty, mutta ei taas vaihteeksi kukaan puhunut sanaakaan englantia, joten varma ei voi olla. Olisin voinut koittaa ostaa seuraavaksi päiväksi lippua, mutta käsitykseni Puolan viehättävyydestä ei ollut parantunut lyhyen siihenastisen visiittini aikana eikä ajatus melkein kahden päivän viettämisestä kaupungissa suuremmin houkutellut, joten tutkin aikatauluja ja Lets Go:ta aikani ja lopulta ostin lipun 9:30 Vilnaan lähtevään bussiin, josta onneksi löytyi tilaa.
Bussi oli ihan mukava, pysähtyi jopa keskellä päivää jossain paikassa jossa ehti käydä syömässä (leike ja ranskalaisia, mitäpäs muutakaan), ja saavuin Vilnaan noin 18:30. Suunnistin taas lipunmyyntipaikkaa kohti, ja aikataulun mukaan 20:45 lähtisikin bussi tallinnaan, mutta minulla ei luonnollisesti ollut penniäkään liettuan valuuttaa, joten piti vaeltaa ulos ja rautatieaseman suuntaan josta löytyikin rahanvaihtopiste jossa vaihdoin 140 puolan yksikköä, mikä niiden nimi onkaan, noin 125 liettuan yksiköksi, mikä niiden nimi onkaan. Melkoinen ruljanssi valuuttojen kanssa matkan viimeiset 3 päivää, viiden eri valuutan kanssa joutunut pelaamaan, kun suurimman osan matkasta on voinut vain euromaissa kulkea.
Sainkin sitten lipun 20:45 bussiin joka olisi tallinnassa kahdeksalta seuraavana aamuna, mutta sen lähtöön oli vielä 1.5h, ja kun kaupungin keskusta oli lähellä, kävin pienellä kävelyllä siellä, mutta se todellakin jäi pieneksi koska mitään nähtävää ei tullut vastaan, tyypillisiä kivettyjä katuja kerjäläisineen vain joita on tullut nähtyä jo liiaksikin. Frank Zappa patsas olisi ollut hauska nähdä mutta sinne oli liian pitkä matka käveltäväksi.
Itäblokin maitten ihmiset yleisesti ottaen eivät ole sisäistäneet vielä totuutta että tupakointi ei tee ihmisestä coolia. Oli huvittavaa katsella heidän käytöstään Vilna - Tallinna bussimatkan aikana. Aina kun bussi pysähtyi hetkeksikään, sama ihmisjoukko rynnisti ulos polttamaan, vaikka kello olisi kaksi aamuyöllä ja hetkeä aikaisemmin he olisivat olleet täydessä unessa. Vaikutelman teki täydelliseksi tottakai otsalle työnnetyt aurinkolasit. Normaalit ihmiset ehkä olisivat jo tässä vaiheessa laittaneet aurinkolasit ihan pois asti, mutta ehkäpä he halusivat vain olla valmiita yllättävien valoilmiöiden varalta...
Kahdeksalta aamulla bussi pysähtyikin sitten terminaalissa D, joten reppu ulos matkatavaroiden seasta ja terminaaliin hintoja ihmettelemään. Silja Linen 10:15 lähtö onneksi oli paljon kohtuullisemmin hinnoiteltu jostain syystä kuin myöhäisemmät lähdöt, joten hintaa ei tullut kuin 230 EEK (n. 15 euroa). Lähtöselvitys oli myöhässä jonkin verran, mutta 12:00 olimme kuitenkin Helsingissä. Ottelu Espanja - Etelä-Korea oli jatkunut koko matkan ajan, ja olin sitä muitten kanssa katsonut, ja se oli edennyt jo rankkareihin asti, ja kaksi ensimmäistä rankkaria saimme nähdä, mutta sitten suuressa viisaudessaan joko henkilökunta tai automatisoitu järjestelmä päätti vaihtaa kaikkiin tv-ruutuihin sisäisen mainoskanavan päälle. Todella kehittävää. Sain tietää ottelun lopputuloksen vasta kotona.
Kävelin sitten olympiaterminaalista kamppiin, jossa selvisi että bussit onneksi kulkevat, olin jo laskeskellut onko minulla varaa taksiin jos bussit eivät juhannuksen takia kulkisi. Kävin sitten pikaisesti hakemassa kotiavaimeni vanhempieni luota, jossa ne olivat strategisesti piilotettuna pihamökkiin, ja ehdin vielä samalla lipulla takaisin Helsinkiin, josta kaupan kautta sitten tie vei vihdoinkin kotiin, jonne saavuin joskus kolmen aikoihin tms. Hampaat pestyä, suihkussa käytyä, puhtaat vaatteet päälle saatua, ja nälkä tyydytettynä, olo olikin jo huomattavasti parantunut.
Varmasti kestää aikansa ennen kuin matkakokemus on täysin sulateltu, mutta jonkinlaisen lyhyen yhteenvedon voi jo nyt tehdä. Kokonaisuutena ehdottomasti kannattava reissu enkä kadu tippaakaan lähtöä. Maailmasta ja muista ihmisistä tuli opittua paljon, mutta vielä enemmän itsestäni. Miten siedän painetta ja ongelmallisia tilanteita, selviänkö jos olen täysin yksin vieraassa maassa jossa kukaan ei pahemmin puhu englantia, pystynkö elämään ilman 24h saatavilla olevia uutisia maailman tapahtumista, jne. Kaikkiin näihin ja moniin muihin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin sainkin vastaukset ja lisäksi moniin muihin joita en ollut tullut etukäteen ajatelleeksikaan. Kokonaishintaa reissulle tuli noin 1850e, ja kesto oli 35 päivää, joten keskihinta päivää kohti oli noin 52e. Kuulostaa paljolta mutta interrail lippu oli 365e, prahasta helsinkiin pääsy maksoi noin 100e, kirjoja tuli ostettua yli 100 euron edestä, jne, joten oikeampi päiväbudjetti oli jotain 36e luokkaa, ja kun siitä vähentää 16-20e jonka hostelliyö maksaa, niin paljoa ei elämiseen jäänyt.
En usko että toista kertaa vastaavaa matkaa tulen tekemään, eli kalliissa länsimaissa paikasta toiseen kiirehtien minimaalisella budjetilla. Eurooppa on nyt lähestulkoon nähty, yhtäkään museota tai kirkkoa tai muuta nähtävyyttä en halua vähään aikaan nähdäkään eikä niitä paljoa enää maailmassa olekaan jäljellä jotka olisivat olennaisesti parempia kuin mitä nyt olen jo nähnyt. Tämä retki oli nähtävyys-painotteinen, ja 5 viikkoa on suht pitkä aika sellaiseen.
Amsterdamin kidutusmuseo mainostaa itseään maailman ainoana sellaisena, mutta ennen kuin matka olisi ohi ehtisin nähdä muissa maissa kaksi aivan vastaavaa laitosta (ulkopuolelta vain tietenkin), jotka myös mainostivat itseään ainutlaatuisina nähtävyyksinä, joten pientä kyynisyyttä nähtävyyksiä kohtaan on myös tullut. Joskus paljon mainostettu nähtävyys ei kohoakaan kivikasa statuksensa yläpuolelle, ja jos kyseessä on vielä "ja tässä kohtaa oli ennen muinoin kivikasa joka..." niin motivaatio alkoi matkan loppupuolella tälläisien läpikäyntiin loppua.
Jenkkejä oli myös aivan liikaa, heitä oli ainakin 3/5 kaikista ihmisistä keitä tapasin. En tiedä onko Eurooppa liian lähellä ja englantilaiset/ranskalaiset/saksalaiset reppuselkämatkailijat matkustavat muille mantereille ja amerikkalaiset eurooppaan, mutta jostain syystä eurooppalaiset olivat vähemmistönä omalla mantereellaan. Välillä heidän itsekeskeinen maailmankuvansa kävi ärsyttäväksi, kun selität viidettäkymmenettä kertaa että ei, kyllä meillä suomessa on ihan aurinko näkyvillä talvellakin, kaamos on vain lapissa eikä lapissa asu kukaan...
Tulevat lomat tulevat näillä näkymin olemaan enemmän tekemis-painotteisia ja ehkä eksoottisemmissa maisemissa, tosin kuumuutta sai jo nyt kokea niin paljon että sen autuaaksitekevä vaikutus paljastui täydelliseksi lumeeksi ja suomen noin kahdenkymmenen asteen lämpötila on loppujen lopuksi paljon parempi kaikin puolin kuin kolmekymmentä astetta.
Päätän raporttini tähän, lisätietoja saa vapaasti kysellä henkilökohtaisesti jos jokin asia jäi kaivamaan mieltä.