16.6 12:44
Huiman kaoottisia olleet viimeiset 4 paivaa, nyt on ensimmainen hetki kun on minkaanlaista mahdollisuutta kirjoitella uutta raporttia.
Firenzessa kavin Michelangelon Davidia katsomassa, muuta museosta ei sitten loytynytkaan, joten tuli melko tyyriiki yhden patsaan nakeminen, 6.5e. Iso kirkkokin keskustassa jonka nimea en edelleenkaan muista tuli katsottua kun jonot olivat mystisesti taysin kadonneet iltapaivalla. Valtavassa puutarhassa kavin myos, Boccoli tms, jossa oli geometrisiin muotoihin leikattuja pensaita jne. En muista teinko jotain muuta viela, liikaa aikaa mennyt.
Seuraavana paivana sitten kahdeksalta ylos ja yhdeksalta juna-asemalla, ja puoli yhdentoista aikaan olinkin Sienan juna-asemalla. Tasta alkoi painajaismainen paiva. Lets Go:ssa ei ollut Sienasta minkaanlaista karttaa, ja sanottiin etta kaupungin keskustaan paasee niilla ja niilla busseilla, ja mina tasta oletin etta se keskusta ei ole kavely-etaisyyden paassa, varsinkin kun aseman ulkopuolella ei ollut mitaan kaupunkia muistuttavaakaan. Hyppasin sitten bussiin nro 17. Jostain syysta oletin etta sen paatepiste olisi keskustassa, mutta eipa ollut, enka ikkunastakaan onnistunut nakemaan minkaanlaista kaupungin keskustan nakoista paikkaa, joten en sitten jaanyt missaan pois, ja huolestuin vakavasti kun vastaan tuli kyltti 'Siena' jonka yli oli vedetty punainen viiva...Hyppasin sitten pois bussista, menin tien yli vastakkaiseen suuntaan menevalle pysakille, ja odotin vastaavan bussin tuloa. Onneksi olin huomannut bussin ajaessa poispain etta se oli maagisesti vaihtanut matkan aikana numeroaan 17 -> 2, muuten olisin ollut melkoisessa paniikissa kun bussia nro 17 ei olisi kuulunut.
Odotin sitten aikani kunnes bussi tuli, odotin etta olimme paasseet takaisin Sienan rajojen sisalle ja jonkinasteista sivistysta ulkopuolella nakyi, ja jain pois. Ei minkaanlaista hajua missa olin, joten lahdin kavelemaan satunnaiseen suuntaan kunnes vastaan tuli kioski, josta ostin kartan ja kysyin missakohan mahdan olla. Helpotus oli suuri kun selvisi etta olen vain puolen tunnin kavelymatkan paassa keskustasta, joten ei kuin sinne.
Keskustaan saavuttuani aloin etsia turisti-informaatio pistetta, mutta en tiennyt muuta kuin etta se on jossakinpain keskusaukiota, joka on melko valtava paikka, ja reunat ovat taynna ravintoloiden katoksia jne. Lopulta tallaisen katoksen alta piilosta loytyi pienenpieni kolo seinasta, jossa ei ollut muuta kuin kyltti 'Olemme muuttaneet, uusi osoitteemme on xxx'. Olenkin unohtanut mainita etta kyseisena paivana lampotila oli varjossa noin 30 astetta, ja pilvia ei nakynyt missaan. Joten jatkuva kavely kymmenien kilojen kantamusten kanssa alkoi kayda jo rasittavaksi.
No, suunnistin uuteen osoitteeseen, ja kysyin miten paasen Trequandaan. He sanoivat etta suoria busseja sinne ei ole, minun pitaisi menna Asquanaan tms, ja vaihtaa siella bussia, ja neuvoivat missa bussiasema on. Kavelin sitten sinne, mutta siella oli hyvin epaystavallinen virkailija joka vaitti kivenkovaan etta busseja Asquanaan ei mene, ainoastaan junia. Argh. Kartasta sitten paikallistin aamuisen juna-aseman josta olin lahtenyt liikkeelle tunteja sitten, ja kavelin sinne noin 45 minuuttia (busseihin en enaa uskaltanut luottaa). Ennenpitkaa juna sitten tuli, ja matka Asquanaan ei kestanyt kuin puoli tuntia tms.
Ongelma oli etta asema siella oli parin nelion kokoinen mokki, joka oli kaiken lisaksi suljettu, ja maisema koostui lahinna pelloista. Minkaanlaista informaatiota bussiasemista tai mistaan muustakaan ei nakynyt, puhumattakaan puhelimista. Lahdin sitten kavelemaan lupaavan nakoiseen suuntaan. Parinkymmenen minuutin kavelyn jalkeen bussiaseman sijainti ei ollut valjennut, mutta paikallistin sentaan puhelimen, josta soitin Jarille josko han haluaisi tulla hakemaan minut, koska etaisyytta heidan paikkaansa oli enaa alle 20 km. Kasittamattomasti han kierteli ja kaarteli sanomatta suoraan ei, vaittaen kivenkovaan etta busseja pitaisi kylla tulla, ja hatatilassa taksilla aina paasee. Luonnollisesti yhtakaan taksia en ollut myoskaan nahnyt koko kaupungissa olon aikanani, mutta mita pienista. Puhelinkorttini sitten loppui (ensimmainen, minulla oli kaksi), enka nahnyt mitaan pointtia jatkaa puhelua siina vaiheessa, joten jatkoin kavelya. Ennen pitkaa tuli vastaan kyltti jossa luki 'Centrico' ja nuoli, joka vaikutti lupaavalta, joten jatkoin nuolen osoittamaan suuntaan. Niin, olin toki kysellyt apua parilta ihmiselta, mutta ei kukaan puhunut englantia, ja lahes kaikki paikat olivat siestan vuoksi kiinni sitapaitsi.
Kohtalaisen kavelyn jalkeen vastaan tuli ongelmieni syy: kaupungin toinen juna-asema, luonnollisesti suht keskeisella sijainnilla, ja jopa kartta kaupungista loytyi pihalta ja siihen oli merkitty turisti-infot jne. Taalla olisi pitanyt jaada jo alunperin, mutta enpa tiennyt asiasta mitaan etukateen.
Lahdin sitten suunnistamaan turisti-infoa kohti, ja se loytyikin ennenpitkaa, ja kysyin jo tutuksi tulleen kysymyksen 'Miten paasen Trequandaan?'. Yllatys oli suht nollissa tassa vaiheessa jo kun he kertoivat etta ei sinne mitaan busseja mene, taksi on ainoa keino. He sitten tilasivat minulle taksin, jota luonnollisesti ei kuulunut pitkaan aikaan, ja he alkoivat jo huolestua. Mina en, koska paivan trendi oli jo aikoja sitten kaynyt selville, ja jos taksi olisi tullut ongelmitta se ei olisi sopinut kuvioihin. Lopulta se kuitenkin saapui, ja turisti-infon tyontekijaa tulkkina kayttaen kaskin kuskia jattamaan minut jollekin keskeiselle paikalle Trequandaan, josta soittaisin Jarin hakemaan minut. 15min kestanyt matka ilmastoidussa taksissa oli huimaa lepoa, olin tassa vaiheessa ollut liikenteessa kamojeni kanssa 30 asteen helteessa noin 6-7 tuntia.
Taksi (25e, kallis) sitten jatti minut jollekin bensa-asemalle Trequandassa, ja soitin Jarille etta han voisi ilmaantua minut hakemaan. Olin juuri aikeissa soittaa missa han viipyy, koska en kasittanyt mika 2.5km matkassa voi niin kauan kestaa, kun han ilmaantui. Marko oli kuskina, joka selvasti on jotain sukua hanelle, mutta minulle jai epaselvaksi mika tama sukulaisuussuhde tasmalleen on, enka jaksanut alkaa kyselemaan. Kavimme sitten kaupassa ja sitten takaisin heidan luokseen, jossa odottivat Markon vaimo Hanna, ja lapset Laura, 8, ja Aleksi, 9.
Paikka oli viini/oliivi-tila, jonka omistaja vuokraa tarpeettomaksi kayneita rakennuksia turisteille, ja heilla oli isohko talo varmaan 7 makuuhuoneella joka oli ennen ollut kaytossa jossakin viinintekoon liittyvassa funktiossa.
Lahdin seuraavana paivana jotain kolmen aikaan, he heittivat minut talla kertaa jopa huimaavasti Asquanoon tms saakka, joka jostain syysta tana paivana ei ollutkaan yhta iso rasite heille kuin eilispaivana. Olisin mielellani ollut pitempaankin, mutta he olivat vaihtamassa paikkaa laakson toiselle puolelle, ja heidan piti sita valmistella.
Aika kului suihkussa kaydessa, syodessa, altaassa polskiessa kaikenlaisten vesileikkien merkeissa joihin kaikki osallistuivat, unoa pelatessa, keskustellessa, jne. Pyykkia en saanut pestya, heilla ei ollut pesukonetta, ja nain ollen ei kuivaajaakaan, eivatka pyykit olisi ehtineet kuivua ajoissa.
Matka Asquano - Firenze ei sitten kauaa vienyt, mutta valitettavasti Venetsiaan ei sitten mennytkaan junia kuin hyvin satunnaisesti, joten lopputulos oli se etta saavuin Venetsiaan yhden aikaan yolla (juna oli viela hieman myohassa). Valitettavasti tama juna ei pysahtynyt kuin Mestressa, joka on mantereen puolella, eika siis Santa Lucia asemalla joka on varsinaisessa Venetsiassa. Automaattisia lokeroita asemalta ei yllattaen loytynyt, ja kamojen sailytyspaikka oli juuri mennyt kiinni kun tulin, joten suunnitelmani laittaa kaikki vahankin arvokas sailoon ja viettaa yo penkilla nukkuen ei kaynytkaan painsa. Kavelin sitten hieman aseman ulkopuolella katsomassa josko jotain halpoja hotelleja nakyisi, mutta asemaa vastapaata oli vain neljan tahden hotelli, eika huvittanut lahtea Italian yohon kavelemaan vailla mitaan kasitysta mihin on menossa, joten takaisin asemalle.
Huomasin vahan kauempana penkilla istuvan kaksi matkailijan nakoista suunnilleen ikaistani tyyppia kamojensa kanssa, joten lyottaydyin heidan seuraansa. Toinen heista osoittautui jenkiksi ja toinen oli italialainen joka ei puhunut sanaakaan englantia. He odottivat 3.31 Roomaan menevaa junaa, ja paatin ainakin sen ajan istuskella heidan kanssaan. Kellon lahestyessa kolmea asema vaikutti kylla entista epailyttavammalta, kaikenlaisten hamaraperaisten tyyppien vaellellessa siella taalla, joten paatinkin etta hyppaan junaan heidan kanssaan, jaan pois Bolognassa, hyppaan takaisin Venetsiaan menevaan junaan, ja olen takaisin Venetsiassa sopivasti aamu-kahdeksalta. Hyva suunnielma, jonka alkuosa vain meni hieman pilalle koska Rooman juna oli aivan taynna ja jouduimme makaamaan junan lattialla, jossa luonnollisesti lepo jai vahiin. Oli se sentaan parempi vaihtoehto kuin yksin aseman kivipenkilla oleilu.
Jain sitten vahan viiden jalkeen Bolognassa pois, eika tarvinnut odottaa kuin 10 minuuttia kun juna takaisin Venetsiaan jo tulikin, ja se oli taynna tilaa, joten paluumatkalla onnistuin nukkumaan jotenkuten pari tuntia.
Aika alkaa loppua, joten pitaa tiivistaa loppuja. Olin rattivasynyt kumminkin, joten kavelin venetsiaa lapi jotain 4 tuntia, mutta mitaan kehittavaa tekemista sielta ei loytynyt ja kaikki oli mielettoman kallista (internet olisi ollut 8e/h), ja olin nukahtamaisillani pystyyn, joten kamojeni edelleen ollessa sailytyksessa hyppasin Udeneen pain menevaan junaan, nukuin pari tuntia, jain pois, hyppasin takaisin venetsiaan menevaan junaan, nukuin taas pari tuntia, ja saavuin Venetsiaan huomattavasti virkistyneena. Yojuna Wieniin lahtisi kuitenkin vasta 20.46, joten aikaa oli viela paljon tapettavana, joten suunnistin kohti Lets Gon mainitsemaa englanninkielisia kirjoja sisaltavaa kirjakauppaa kohti, josta loytyikin Nick Hornbyn Fever Pitch jota olen metsastanyt jo pitemman aikaa, ja lisaksi otin Clive Barkerin Coldheart Canyonin koska se oli lupaavan paksu. Kirjoja tulee luettua mielettomasti nyt matkan talla osaa kun junassa istuu tuntikaupalla joka paiva. Pitaisi postittaa luetut kirjat takaisin itselle kotiin, ne vievat jo suhteettoman paljon tilaa repussa.
Junassa sitten keskustelin NOFX:n, Rancidin ja Bad Religionin keskinaisesta paremmuudesta ja mika albumi kultakin bandilta on hyva ja mika taysin onneton jne itavaltalaisen 21-vuotiaan kanssa joka oli palaamassa kotiinsa epaonnistuneen tyonhakumatkan jalkeen Cannesista.
Olin Wienissa kuudelta aamulla, Sudbahnhofilla, ja menin raitiovaunulla Westbahnhofille jonka lahistolta tiesin pari hostellia. Kavelin sitten niille mutta molemmat olivat taynna. Kello oli edelleen vasta vaille kahdeksan ja katselin Lets Gon Wienin nahtavyyksien listaa, ja kun mikaan ei vaikuttanut erityisen kiinnostavalta, sanoin itselleni 'Screw this' ja takaisin raitiovaunulla Sudbahnhofille ja junaan Breclaveen, jossa vaihto Brnohon, jossa nyt olen. Aioin ensin jaada tanne mutta eipa taallakaan mitaan erityisen kehittavaa ole, ja olen pitanyt samoja vaatteita nyt noin 5 paivaa, joten pakko paasta pitemmaksi aikaa jonnekin pitamaan huoltotaukoa. Joten menen Prahaan 14:08 junalla ja olen siella niin kauan kuin jaksan, joka onkin nailla nakymin matkan viimeinen varsinainen pysahdys. Sielta sitten junalla Varsovaan josta suoraan bussilla Tallinnaan josta kotiin, saa toki nahda meneeko jokin naissakin suunnitelmissa pieleen niinkuin yleensa kay.
Mutta kello on nyt jo 13:55, pitaa menna, heipa hei.