12.6 13:15
Napoli on likaisin ja kaoottisin kaupunki mita olen elaissani nahnyt. Kadut ovat taynna roskia ja liikennevalot ovat tuntematon keksinto, joten katuja ylittaessa pitaa puikkelehtia liikenteen seassa miten parhaiten osaa ja toivoa ettei kukaan aja paalle. Epamaaraiset tyypit ahdistelevat jos hetkeksikaan pysahtyy. Tuskin olin ehtinyt ulos asemalta kun oudon nakoiset silmat omaava nainen tuli selittamaan miten han on kadottanut passinsa jne ja tarvitsee matkarahat paastakseen Roomaan maansa lahetystoon, mutta luonnollisesti en uskonut vaan kavelin kylmasti pois. Pari kadunkulmaa myohemmin mies alkaa tunkea videokameraa kasiini ja luulen etta han haluaa minun kuvaavan hanta jonkin muistomerkin edessa, mutta ei, han halusikin minun ostavan sen. Vahitellen alkoi oppia olemaan kuuntelematta kenenkaan puheita ja pysahtymatta minkaan takia, ja mieluusti edes katsomatta kehenkaan pain koska he tulkitsevat sen mielenkiinnon osoituksena.
Saavuttuani hostellille josta olin varannut kaksi yota he ohjasivatkin minut kadun toiselle puolen normaalin kerrostalon 7. kerroksessa olevaan mini-hostelliin, joka oli paljon huonompi paikka kuin se jonka olin varannut. 50 liiran kolikoilla toimiva hissi oli huvittava, hostellin "vastaanotossa" (lue: poyta eteisessa) oli kulho taynna naita vanhentuneita esineita ja siita sai aina ottaa kaksi ulos mennessaan.
Napolissa ei paljoa nahtavaa ole, joten kavin tutkimassa mista laivat Capriin lahtevat ja mihin aikaan. Sitten tulikin yllattaen uskomaton sadekuuro joka kasteli minut litimaraksi. Onneksi se loppui yhta akillisesti kuin oli alkanutkin, joten kavelin laheiselle aallonmurtajalle ja kuivattelin itseani tuulessa. Palailin hostellille sopivissa ajoin nahdakseni Kanadan F1-kisan, mutta hostellin vammaisuus-aste senkin kasvoi, TV:ssa ei ollut kunnollista antennia ja kanavat nakyivat miten sattui, ja yhdeltakaan kanavalta ei tullut formuloita. Mina kun luulin italialaisten olevan kiinnostuneita nakemaan Ferrarin voittavan, ei nakojaan sitten.
Aamulla sitten 10.00 veneella Caprille, matka maksoi huimat 10.33 euroa (eivat osaa muutkaan maat pyoristaa hintojaan euron myota jarkeviksi) mutta ei kestanytkaan kuin 40 minuuttia. Ihme katamaraani-tyylinen viritys, hydro foiliksi kutsuivat, ja aika pomppuista oli kyyti. Kokeneena merenkavijana kestin tietysti, mutta kyydissa olleet pakolliset nunnat eivat (Italia on taynna nunnia jostain syysta), ja oksennuspussit olivat kovassa kaytossa.
Capriin saavuttua kova pettymys, Grotto Azurraan ei tanaan paasisi korkean vuoroveden vuoksi. Se on kuuluisa veden kaivertama luola joka on neonsinisen valon tayttama koska valo paasee vain veden kautta taittuen luolaan sisaan. Lahdin siis kavelemaan pitkin poikin saarta.
Capri on vahan kuin isompi Monaco, taynna kerroksittain rakennettuja teita ja asuntoja, kiemurtelevia polkuja, "privato"-kyltteja, ja taysin mahdoton navigoida edes kartan kanssa. Korkeuserot ovat myos huimat, olin aivan poikki jo puolipaivasta mutta pakko oli jatkaa. Maisemat olivat kylla aivan huimaavat, kavelin saaren etela/kaakko/ita rannikon tuntumassa kulkevaa polkua joka kulki noin puolivalissa korkeussuunnassa, joten seka polusta ylos etta alas oli huimaavia rinteita. Aina valilla kulki portaat alas rannalle johonkin paikkaan, ja useimmissa kavinkin, vaikka takaisin ylos kiipeaminen veikin aina 10x enemman aikaa kuin alasmeno.
Eraassa kohtaa saaren etela-rannalla olin kulkenut pikkupolkuja rantaa kohti pitkan matkaa kunnes matka loppui taas yhteen "Yksityinen" porttiin. Palailin masentuneena takaisinpain kunnes huomasin lahes umpeenkasvaneen polun lahtevan rantaa kohti, ja lahdin katsomaan minne se vie. Selvasti tata polkua ei pahemmin kaytetty, paikoitellen sen ja aidan valissa oli vain parikymmenta senttia tilaa ja senkin vei kasvusto, mutta ennenpitkaa polku paatyi rantakallion huipulle. Alas oli matkaa ehka jotain 50m, mutta alhaalla ei ollut toivomaani hiekkarantaa vaan vain teravia kallioita. Rapistuneet, kymmenia/satoja vuosia vanhat enemman tai vahemman pystysuoraan kallioon tehdyt portaat nayttivat lahtevan alaspain, mutta ne olivat aivan murentuneet ja minkaanlaisista kaiteista ei ollut tietoakaan ja kasvusto peitti paikkoja jne. Ihmisia ei ollut nakynyt enaa pitkaan aikaan, joten jos sattuisin ihmeen kaupalla selviamaan putouksesta hengissa (ei todennakoista), avun saaminen tulisi olemaan hyvin vaikeata. Sandaalit eivat myoskaan olleet laheskaan ideaalit vuorikiipeilykengat.
Ehka ei ollut elamani viisain paatos, mutta paatin silti koittaa laskeutua. Jotta en pitaisi lukijoita jannityksessa, voin paljastaa etta selvisin hengissa jo nain etukateen. Oli kylla aika adrenaliinin tayttama puoli tuntia, sen verran vaarallista kiipeily oli. Joissakin paikoissa ei ollut askelmia ollenkaan, vain epamaarainen koysi jonka avulla pystysuoraa kalliota piti laskeutua/kiiveta. Olin elatellyt epamaaraista toivetta siita etta alhaalle paastyani voisin ehka menna uimaan, mutta lahempaa nahtyna valimeren aallokko teravia kivia vasten oli vahan liian voimallisen nakoinen, joten lepasin hetken ja kiipesin takaisin ylos.
Kavelin sitten polkua pitkin ja ihailin maisemia loppupaivan. Suunnistin Marina Piccoloon josta olisi loytynyt oikein rantaklubi mutta sita oltiin sulkemassa juuri kun paasin sinne, en tieda miksi, nossot italialaiset eivat muka pysty uimaan pienessa aallokossa tai muussa kuin taydellisessa auringonpaisteessa, en tieda, lopputulos on etta en ole talla matkalla paassyt viela kertaakaan uimaan.
17.40 takaisin Napoliin, loppupaiva sangyssa maaten lukien koska energiat olivat taysin nollissa 8 tunnin jatkuvan kavelyn, enimmakseen ylos/alas, jalkeen. Seuraavana aamuna sitten kahdeksalta ylos ja juna-asemalla yhdeksalta, mutta seuraava juna Roomaan menikin vasta kymmenelta, eika edes ollut siella kuin yhdelta. Roomassa onneksi ei pitanyt odotella kuin 10 minuuttia Firenzeen lahtevaa junaa, mutta sekin kesti 3.5 tuntia, joten 7 tuntia pelkkaa istuskelua. Sain loppuun Bridget Jones: The Edge Of Reason matkan aikana ja kirjat olivatkin taas lopussa, joten tuijottelin maisemia ikkunasta. Ei uskoisi etukateen miten tylsaksi sekin kay kun tarpeeksi kauan sita on harrastanut.
Firenzessa olin sitten viiden maissa, ja puoli seitsemalta loysin vihdoinkin majapaikalle pienen harhailun jalkeen (olinkin yhden sillan idempana kuin luulin ja tasta ratkaisevasta virheesta johtuen kavelin aivan liian pitkalle ja meni hetki ennen kuin tajusin yhtaan missa oikein olen). Vahan vaihtelua hostelleihin, kahden yon majapaikka on talla kertaa leirintaalue. Telttaahan minulla ei ole mukana mutta heilla on parikymmenta kahden hengen telttaa joissa yo maksaa 12.75e. Viime yon sain nukkua yksin, saa nahda ilmaantuuko taksi yoksi ketaan telttaa jakamaan. Jokin 20-vuotias ranskatar olisi ideaali.
Ei kylla ollut kovin hyvat younet, teltassa on ihme hetekat jotka eivat sinne ensinnakaan mahdu kovin hyvin, toisekseen teltta ei ole tasaisella maalla, joten patja valuu hetekalta pois koko ajan ja kerran sanky oli kaatua kokonaan. Tietenkin teltta on niin matala etta katto on koko ajan tiella, ettei vain liian helpolla paastaisi. Kylmakin yolla tuli, piti heittaa peitto viela makuupussin paalle. Taytyy investoida majapaikassa saastyneet pari euroa paremmin syomiseen, ehka se auttaa kestamaan.
Tanaan kavin aamulla Santa Crocen kirkossa ihailemassa Michelangelon, Galileon ja Machiavellin jaannoksia. Kaupungin kuuluisimpaan ja isoimpaan kirkkoon jonka nimea en juuri nyt muista oli tuntien jonotus, ja olen nahnyt jo aika monta kirkkoa talla matkalla, joten jatin sen valiin. Uffizi-museoon on myos pitkat jonot kaiketi, joten saa nahda jaksaako sinnekaan menna. Michelangelon Davidia voisi kayda katsomassa Academiassa jos sinne ei ole liiallista jonotusta. Museot ovat Firenzessa kalliita, vahintaan 6e kappale, eika opiskelija-alennuksista tietoakaan. Onneksi tama on viimeinen "museo-kaupunki" matkalla.
Matkan puolivali onkin jo ohitettu aikoja sitten, ja eilen/toissapaivana matkan etelaisin piste jai myos taakse, ja nyt olen jo ties miten monta sataa kilometria pohjoisempana (Capri - Firenze), joten tiettya haikeutta on ilmassa. Pienta matkavasymysta on myos havaittavissa, joten en tieda miten paljon aikaa jaksan viettaa Tsekissa/Puolassa. Toisaalta jos maitten hintataso on riittavan alhainen etta siella voi oleskella syoden kunnolla ja ilman etta koittaa saastaa joka paikassa, se jo yksinaan voi riittaa virkistamaan mielta tarpeeksi.
Soitin juuri Jarille, ja olen menossa sinne huomenna. Jari on siis <sensuroitu>, ja han on lomailemassa veljensa tms luona taalla Italiassa, lahella Trequanda-nimista paikkaa, joka on tunnin bussimatkan paassa Sienasta, joka taas on 1.5 tunnin junamatkan paassa Firenzesta. <sensuroitu>. Uima-allaskin kuulemma loytyy, joten paasee uimaan vihdoinkin, eika varmaan tarvitse kamojenkaan peraan vahtia jokaikinken hetki siella ollessa, mika on tervetullutta vaihtelua.
Kuvia olen tahan mennessa ottanut jotain vahan alle 40kpl. Surkeasta halpis APS-kamerastani hajosi myos salamavalon suojamuovi, joten aika heppoista tekoa oli. Pitaa miettia kotiin paastya josko kuvat saa digitaaliseen muotoon jotenkin.
Ai niin, loysin vihdoinkin kompassin. Juuri sopiva tuli kaupan ikkunassa vastaan taalla Firenzessa kavellessani, ja nyt minulla on rannekellon hihnassa pienenpieni kompassi, ja tyylitkin sopivat yhteen, nayttaa kuin se olisi kellon mukana tullut osa. Olisin saastanyt ainakin 5h turhaa kavelya matkalla tahan asti jos minulla olisi ollut kompassi, sen verran usein on ollut epaselvyytta ilmansuunnista, joten ehka harhailu vahenee tasta lahtien.
Nyt pitaa menna, olen jo tarpeeksi kauan kirjoitellut tata raporttia. En tieda onko Jarin luona internet-yhteytta, joten en tieda koska seuraava raportti tulee.